Markunkirje 0710

Markku Ollikaisen suomikirje Japanista

Lähetystyö

Markku Ollikainen 3.10.2007
Kojoogaoka 4-28, Minakuchi-cho,
Kooka-shi, Shiga-ken, 528-0073 JAPAN




Rauhantervehdys lokakuun Japanista!


Syksyn viileys alkaa hiipiä huoneisiin asti. Tänään oli aika lämmin päivä, mutta nyt illan tuntumassa kaipaa pitkähihaisempaa. Ikkuna on toki auki ja lämpömittarissa vielä suomalaisittain hyvän kesän 25 astetta, mutta liki 40 asteen helteen jälkeen tuntuu lähes kylmältä. Ihminen tottuu aikaeroihin ja lämpötilaeroihin, mikä saattaa olla jopa vaarallista. Kerrotaan sammakosta, joka osasi hypätä pois, kun se heitettiin kiehuvaan veteen, mutta osaamatta paeta kohtaloaan kypsyi siinä samassa vedessä, kun se lämpeni so muutos tapahtui pikku hiljaa. Tottuminen on vaarallista – saattaa olla, että olemme niin tottuneet tähän synty- ja kasvuympäristöksemme tulleeseen maailmaan, että emme osaa varoa edes niitä tarpeellisia varottavia, elämälle vaarallisia paholaisen ohjauksia. Ja kuinka muutos onkaan hankalaa: oma tirskutteluni alkaa tavallisesti, kun lämpötila laskee 18 asteen paikkeille. Onneksi Jumala on armollinen ja auttaa meitä pieniä tirskuttelijoita pääsemään lastentaudeista eteenpäin vastustuskykyisiksi aikuisiksi.
Syyskuun perusohjelma siellä ja täällä on takana. Seurakunnassa, koulussa, kaupungintalolla, kansainvälisyystoimistossa, läänin konttorilla jne saa huomata, kuinka Jumala tekee työtään sikäli kuin saa sitä tehdä meidän Kristuksen ruumiin tehtävää varten pelastettujen kautta. Ovella kävi juuri lehtimaksun kerääjä, jonka kanssa olemme jutelleet joka kuukausi: meillä on ns. ovikokous. Tänään hänellä oli kysymys: kun palataan menneisyyteen tarpeeksi...mistä ensimmäinen ihminen sai alkunsa? Eikö olekin hyvä kysymys? Näin ihmiset rakentavat kuvaansa maailmasta, ihmisestä ja siinä sitten myös Jumalasta. Ja sitten voi syntyä usko tuohon Jumalaan. Useimmiten japanilaisissa olosuhteissa liian pikainen ratkaisuun johtaminen ilman sisäistä, oman päätöksen tekoon tarvittavaa tietopohjaa ei lupaa hyvää tulevaisuudelle. Japanissa ei voi toimia niin kuin Suomessa, jossa tuota tietopohjaa rakennetaan melkein jokaiselle pienestä pitäen. Jumala johdattaa etsivää tiedon luokse, myös Japanissa!
Kävin juuri myös kehitysvammaisen Keisuke pojan 15v syntymäpäiväjuhlissa. Yksinhuoltaja isä on iloinen voidessaan ottaa muitakin mukaan tukemaan heidän elämäänsä. He eivät ole vielä kristittyjä, mutta rukoilimme ja ja annoin lahjaksi Rick Warrenin 5 elämää ohjaavaa periaatetta. Nämä ihmiset tarvitsevat harhailevien ihmisten
maailmassa selkeää opetusta Totuudesta. Totuus maailmasta, ihmisestä, Jumalasta jne on haluttua asiaa, pelkkä perinteinen uskonnollisuus ei tunnu olevan niin mieleistä.
Syyskuun merkkitapaus oli allekirjoittaneen 50v syntymäpäiväjuhlat. Puoli vuosisataa on tietysti niin huomattava merkkipaalu elämässä, että sitä piti juhlia oikein useampaan otteeseen monella erilaisella kakulla. Kiitos teille kaikille siellä Suomessakin, jotka muistitte näissäkin merkeissä. Yhteistyö on jatkunut jo 20v, joten juhlavuosi niinkin!
Joku kyseli, miten moinen meneminen vielä 50-vuotiaana onnistuu? On varmaan monia asioita, joiden summana nykyinen elämäni on mahdollista. Suurin kiitos kuuluu Jumalalle, joka on antanut Henkeänsä. Jotka Herraa odottavat saavat uuden voiman... Kestävyys Sanan palveluksessa ja rukouksessa luovat pohjan kestävälle kehitykselle.
Lasten ja nuorten kanssa tekeminen pitää nuorena. Heidän kanssaan ei yksinkertaisesti pysty kalkkeutumaan. Seura tekee kaltaisekseen.
Keskittyminen olennaiseen auttaa myös paljon. Pitää keskittyä niihin asioihin, jotka tuottavat Jumalan tuloksia. Päämäärätietoisuus helpottaa päämäärän saavuttamista.
Jeesus kielsi murehtimasta, joten sekin paino on tullut heitettyä pois. Menneisyyden sureminen ja tulevaisuudesta huolehtiminen eli murehtiminen näet vievät tämän päivän tekemiseen tarvittavan ajan ja voimavarat. Paavalin ohjeet painojen heittämisestä Jumalalle, joka osaa ne hoitaa on viisautta. Rivimiehen (palvelijan) ei kannata murehtia koko divisioonan asioita. Jumala on luomakuntansa Tekijä ja Herra, joten tämän maailman ja pienen ihmisenkin asiat Hänen hoidossaan kyllä aina jotenkin järjestyvät.
Olin viime sunnuntaina seurakuntamme yhteistyössä alkaneen jo muutaman kymmenen jäsenen brasilialaisseurakunnan kokouksessa. Oli ilo nähdä, mitä Jumalan armo on saanut aikaan. Uusia kasteelle menijöitä on säännöllisesti. Rukoilkaa, että veli ja sisar Hiranon työ saa mennä eteenpäin. He ovat todella alttiita ihmisiä.
Nyt perjantaina on seurakuntamme vuotuinen Gospelkonsertti. Rukoilkaa, että kitaristilaulaja Makoto Iwabuchi ja vaimonsa Yumiko saavat tuoda ”Sydämen matka” konsertissa terveisiä taivaasta. Rukoilkaa Jumalan siunausta, ihmisiä.
Huomenna olen menossa kaupungintalon kansainvälisyysasioissa tutustumaan alueen ulkomaalaisten koulunkäyntiin Ayanon ala-asteelle ja Miton lastentarhaan. Julkishallinnon yhteydet auttavat seurakunnan työtä monella tapaa. Ystävien ja tuttujen kanssa on helpompi puhua Jeesuksesta ja hoitaa jopa virallisempiakin asioita.
Muistamisiin rukoillen, että Jumalan asiat saavat edelleen edistyä, Hänen valtakuntansa saa tulla, Jeesus saa tulla! 

Parhain terveisin ja siunausta toivottaen
Markku Ollikainen