Markun kirje 2008/02
 

Markku Ollikainen 17.1.2007
Kojoogaoka 4-28, Minakuchi-cho,
Kooka-shi, Shiga-ken, 528-0073 JAPAN

Rauhantervehdys lumisateisen talvisesta Japanista!  

Elämme talven kylmintä aikaa. Lämpötila laskee lähes joka yö pakkasen puolelle. Onneksi lämmitin huokuu armollisia henkäyksiään, joiden avulla pysyy elämässä kiinni. Täysin kylmäverinen elämä johtaa sairaalan vastaanotolle ellei vielä pahempaan. Vastustuskyky laskee suoraan verrannollisesti elinympäristön lämpötilaan. Ihminen ei ole sisilisko.
Yhteiskunnan keskellä kylmä ja pimeä talviaika on näkynyt yhä pahenevina stressinpurkutoimina. Jopa vanhemmat ja lapset ovat toistensa kimpussa puukoin ja puntarein. Kuolleita on tullut monista haavoittuneista, varsinkin teräväkärkisen sanailun haavoittamista puhumattakaan. Kun paine kohdistuu ihminen toimii kuin hammastahnaputkilo: sisältö tulee ulos. Jumala armahtakoon, että meistä tulisi elämän paineiden keskellä ulos samaa rakkaudellista armahtavaisuutta kuin Jeesuksesta kiduttajiensa ja tappajiensa käsissä. Eikä agape-armahtavaisuus tarkoita periaatteetonta velttoilua, vaan lähimmäisen pitkän tähtäimen parasta tarkoittavaa suhtautumista. Jumalan ihmisiä tarvitaan enemmän kuin koskaan ennen. Maailman hätää katsellessa ihan lähietäisyydeltä tulee kysyneeksi: missä ovat uudet, itsensä kieltävät ja Herran Jeesuksen askelissa vakaasti vaeltavat Jumalan pyhät, Hänelle erottautuneet?
Tammikuu on takana ja sen monet vuoden aloitusmenot. Yhtä tulee ihmetelleeksi. Vuoden aluksi määräpäivinä palvotaan koko kierros erilaisia pahuuden kohteita. Kaikilla on ns ensipalvontapäivä. Eilen oli ns setsubun, joka on kevään alku, kiinalaisen uuden vuoden aatto. Paahdettuja papuja heittämällä hätistetään epäonnea ja sairauksia aiheuttavia pahoja henkiä ulos ja syödään papuja omien ikävuosien määrä siunauksen sisään vastaanottamiseksi. Ihmiset palvovat, koska pelkäävät. Toivotaan hyvää, mutta palvotaan pahaa, joka aiheuttaa pahaa. Olen koettanut sanoa, että pahat hengetkin pitävät pavuista, joten niitä heittelemällä saa ne paikalle...Toiveet ja toiminta katselevat eri suuntiin. Näin toimivat ihmiset jämähtävät paikoilleen ”kuoleman varjon maahan”. Oikeaan suuntaan tietä näyttävää valoa(valoihmisiä) tarvittaisiin nykyistä huomattavasti enemmän.
Lauantaina bussillinen lapsia on lähdössä luisteluretkelle. Heissä tuota liikettä löytyy!
Sunnuntain seurakunnan kokous otti uuden askeleen hyvään suuntaan. Työmuotojen lisääntynyt koordinointitarve tuli esille ja johti työmuotojen johtajien kokouksen syntymiseen. Paikalliset ottavat lisää vastuuta, hieno juttu! Sisäinen kasvu alkaa näkyä myös ulkoisena liikkeenä. Jumala auttakoon, että kasvu saa varjeltua Jumalan hyvissä suunnitelmissa ja käytössä. Alfa-kurssi alkaa ensi viikolla. Muistakaa ensimmäistä ilmoittautunutta Chie Karimoria, että hän saa päästä eteenpäin elämässään.
Japanilaisissa seurakunnissa on nähtävissä uusia suuntia: lähetystyöhön on lähtijöitä. Meillä oli Asian Outreach-järjestön uusi johtaja Francis Tsui puhujavieraana tulkkinaan järjestön tehtävissä toimiva oman ryhmämme lähetti Takashi Yoshida. Viime kuun lopulla olin mukana nuoren parin häissä, jotka ovat matkalla Tansaniaan toukokuussa. Sain samalla tavata ja kuulla uutisia Kiinasta oman ryhmämme nuorelta japanilaislähetiltä. Nuorissa on tekemisen meininkiä, jumalallista ehdottomuutta, joka varmasti saa aikaan jotakin hyvää. KBI-raamattukoulu ja muut raamattukoulut ovat tehneet arvokasta työtä kasvattamalla uusia, toisenlaisia japanilaisia. Seurakunnissa tehtävä lapsi- ja nuorisotyö on pitkän tähtäimen työtä, mutta sieltä tulevat ne todelliset tulevaisuuden tekijät. Muistakaa Minakuchin omaa nuorta miestä Makio Nishikawaa, joka on nyt KBI-raamattukoulussa, että Jumala saa johdattaa häntä ja saa hänestä käyttökelpoisen suuria tarkoituksiaan varten.
Omaa alkuvuottani on täyttänyt mm. kaupungin kansainvälisyysneuvottelut. Näyttäisi siltä, että ainakin ehdotukseen tulee mukaan selkeä päämäärä: olemme kansainvälisistä taustoista, mutta yhdessä luomassa uutta Kookan kaupungin kulttuuria. Eikö olekin hyvä, että ihmisiä voi saada näinkin liikkeelle ajattelemaan ja tekemään jotakin toisenlaista. Vanha kulttuuri ja perinne eivät olekaan absoluutteja, vaan menneisyyden suhteellisia tilapäisratkaisuja, jota voidaan muuttaa. Liike on hyvää, koska sitä voi ohjata! Paikalleen jämähtänyttä on vaikeampi ohjata, koska se ei reagoi ohjaukseen, vaan pysyy missä on.
Yasun kaupunkikin kehittää Suomi-suhteitaan, toki mahdollisuuksien mukaan. Vein näillekin johtajille Rick Warrenin kirjat 5 elämän johtavaa periaatetta. Uutta odotetaan joka puolella, missä ovat ohjaajat? Lukiolaisten kansainvälisyystapaaminen oli mukava, olenhan nyt kunnioitettu hallituksen jäsen. Sooka Gakkai-perheestä tuleva toimiston johtajamme mainosti lukion vieressä olevaa seurakuntaamme!!! Annoin em. kirjat neljälle toimiston sihteerillekin. Seuraava haaste on pitää lapsille kansainvälisyysseminaari maaliskuun 8.päivä. Aiheena tietysti Suomi, mutta saahan sitä puhua vaikkapa Suomen kristillisestä taustasta. Pari matsia pesäpalloa päälle ja uskon, että noiden lasten kanssa voi jutella vaikkapa ”kotipesästä, voittoisasta kilpailusta”. Aina voi edistää asioita!

Muistamisiin rukoillen! Parhain terveisin ja siunausta toivottaen

Markku Ollikainen