Markun kirje 2008/11

Lähetyssaarnaaja Markku Ollikaisen tervehdys Japanista 

Markku Ollikainen
Kojoogaoka 4-28, Minakuchi-cho,
Kooka-shi, Shiga-ken, 528-0073 JAPAN

24.11.2008

Rauhantervehdys syksyisestä Japanista!

 

Kuten kuvasta näkyy ilmaston lämpenemisen myötä tuulet puhaltavat uudella puhdilla myös täällä Japanissa. Varsinkin kun tuuli sattuu puhaltamaan Siperian laakeilta aakeilta. Nytkin on niin sanottu ”synkkä ja myrskyinen yö”.

Marraskuun alkoi pakanamaahan sopivasti shintotempelissä pidetyllä musiikkijuhlalla. Sain puhua ja laulaa ihmeellisestä armosta, jonka avulla elämä voi muuttua, olipa se nyt mitä tahansa. Yhteyksiä on tosiaan syntynyt moniin suuntiin.
Vuorikiipeilykin onnistui oikein mukavasti. 10 nuorta ihmisen alkua ja aikuiset saimme alkaa kiipeämisen uskossa, jopa pilvessä. Pahimmillaan tuskin näimme toisiamme. Ylhäällä tuuli alkoi puhaltaa, pilvipeite repesi ja kauniit ruskamaisemat vuoren eri puolille tulivat näkyviin. Laskeutuminen oli hankalampaa kuin nouseminen, mutta siitäkin selvisimme muutamilla naarmuilla ja kipeillä jalkapohjilla.
Seurakuntaryhmämme edustajakokous kokoontui valmistelemaan tulevia. Haasteita on yllin kyllin sekä nyt olemassa olevan työn että sen tulevaisuuden kanssa. Järjestäytymistä ja uusia työntekijöitä tarvitaan! Minakuchin seurakuntakin valmistautuu tulevan vuoden helmikuun vuosikokoukseen: pohdimme muutaman vetovastuussa olevan kanssa seurakunnan tulevaisuuden näköaloja. Muistamisiin, että Herrra Jeesus saa johtaa!

Kävin kuun alussa läheisellä ala-asteella kansainvälisyystunnin pidossa hätäapupyynnön saatuani. Opettaja oli jo uskossa laittanut nimeni vanhemmille jaettuun mainokseen, joten tempaisin itseni irti äitilapsipiiristä ja muista töistäni koulunpitoon. Asiassa tuntuu myös hyvän Jumalan johdatus: tuo alue on toisaalta avoin, mutta toisaalta tiukan buddhalaistemppelin ja sen papin peukalon alla. Alueella on yksi lasten joulujuhlistamme, joten olen kiitollinen koulun hyvästä avusta pohjustaessaan tiedostamattaan joulutilaisuuttamme. Koululla sain pitää hauskaa lasten ja heidän vanhempiensa kanssa, joten yksi askel luottamuksen tiellä on taas otettu.
Samalla viikolla kävin puhumassa ihmiseksi tulemisesta Kioton lansipuolen yläasteiden oppilaiden vanhempien neuvostojen edustajille. Tuo noin 40 osallistujan tilaisuus oli oikein mukava kokemus. Jumala auttakoon, että kylvetty siemen itää.

8-9.11. seurakunnassa vieraili KBI-raamattukoulun oppilaita, korealainen lähettiperhe ja sisar Sapporosta. On hienoa nähdä, että uusia Jumalan ihmisiä nousee vastuuseen.
Uusi viikko alkoi Shiga-läänin järjestöjen tapaamisessa ja vierailulla amerikkalaisessa Michigan-keskuksessa. Sieltä on käynyt kokouksissa muutamia nuoria, joten oli mukava nähdä heidän koulunsa.
Työntekijäpäivä ja sen haasteet, suomalaisen koulun tulevaisuuneuvottelu veivät suuren osan tiistaita, mutta vielä illalla kävin alfa-kurssin pidossa. Kurssi on puolivälissä ja oppilas edistyy uskossaan. Näyttää, että perhekin on avautumassa. Muistamisiin Natsuharan perhettä. Sain myös uuden alfa-kurssilaisen, kun Yuka Teranishi tuli pyytämään minua puhujaksi tammikuun lopun läänin ja valtion järjestämään nuorisotapahtumaan. Kurssi alkaa, kun tapahtuma on takana.
16.päivänä pidetyssä läänin nuoristotapahtumassa oli jonkin verran väkeä. Huomenna pohdimme miten saada kouluhallinto ja sitä tietä myös muita paremmin mukaan. Joulukuussa on vielä kierros katsomaan alueen eri järjestöjen toimintaa.
Auton huolto ja ensi vuoden asuntoasian hoito kuuluivat myös ohjelmaan. Ensi vuonna saattaa tulla muutto, mutta uusi vanha asunto löytyi läheltä entistä, joten kiitos Herralle!
Joulukokousten koulu- ja tarhavierailut, sekä mainostaminen alkoi jo. Huomenna on ensimmäinen joulutilaisuus pinta-alaltaan suuren kaupungin laita-alueella. Tänään tuolta alueella kotoisin oleva setä Sawada toi rukoushuoneen eteen joulukuusen, ja vei toisen suomalaiselle koululle. Muistamisiin rukoillen, ettö nämä mukavat, persoonalliset sedät ja tädit tulevat uskoon.
Lauantaina oli vuotuinen lastentapahtumamme. Jumala antoi hyvän sään ja salintäydeltä lapsia ja heidän vanhempiaan 3 tunnin tapahtumaan. Henkilökunta mukaan lukien osallistujia oli 110 aikuista ja lasta. Sopu sijaa antaa. Kasvikset saivat olla Jumalan käytössä. Se suurin kurpitsa painoi 11,5 kiloa. Muutama kuva tulee liitteenä perästä.
Lauantaina oli kotikokous, sunnuntaina aamukokous ja talkoopäivä. Rukoushuone ulkoa ja sisältä, parkkipaikka ja bussi pantiin talvisäädölle.
Tänään olin syömässä shuhasko-nimistä ruokaa paikallisessa brasilialaisessa ravintolassa. Siellä ja sen jälkeen puhuin kansainvälistymisen ja alueyhteisöjen rakentumis –ongelmista ja muista vastaavista asioista Shiga-läänin ihmisten verkostoitumista ja kulttuuriasioiden edistymistä tukevassa Oomi-päivässä. Uusia ystäviä syntyi taas... Tätä suurtä määrää ihmisiä katsellessa tulee mieleen: Rukoilkaa elon Herraa, että Hän lähettäisi työntekijöitä eloonsa! Oletko kuulolla, Hän kutsuu sinua!
Muistamisiin rukoillen joulukokousten sarjaa ja muita vuodenlopun tapahtumia!
Siunausta sinun vuodenlopun Kristus-juhlaasi, jolla todistat suuresta Herrastasi.

Yhteisessä työssä siunattua adventtiaikaa toivottaen 

Markku Ollikainen